Kovia ääniä hartaita sanoja

Make Wisdom Great Again! Juutalaiset ovat aina olleet innokkaita kirjoittajia. Niihin aikoihin, kun Vanhan testamentin kirjallisuus tekeytyi tehtiin paljon historiallista-, profeetallista- ja viisauskirjallisuutta. Raamattuun on päätynyt jokaista näistä tekstilajista. Vaikka kussakin niistä on puolensa niin itseäni kiehtoo eniten viisauskirjallisuus. Viisaus kuvataan usein kauniina naisena. Silti tämän kuvitteellisen naisen ulkonäköä ei kuvailla mitenkään. Yksinkertaisesti hän on kaunis, koska on viisa(u)s. Kauneus ei synny ulkoisista piirteistä, vaan on jotain, jonka voi nähdä sydämellä. Viisautta ei voi kovin helposti määrittää. Esimerkiksi Suome ssa on kenties maailma paras peruskoulu, erinomainen polku esiopetuksesta aina tohtorintutkintoon asti ja täydellisyyttä hipova kansallinen lukutaitoprosentti. Voisi sanoa, että meillä on edellytykset viisaudelle, mutta nämä eivät vielä tee kenestäkään viisasta. Minä opetan sinulle viisauden polun, opastan sinut oikealle tielle. S

Voisiko huomenna olla rauha? Tämän sunnuntain lauluna soi Emmanuel Jalin biisi We want peace . Jal on entinen lapsisotilas Sudanin Darfurista. Yhdeksänvuotiaasta alkaen hän taisteli maansa verisessä sisällissodassa. 11-vuotiaana brittiläinen avustustyöntekijä Emma McCune auttoi Jalin sekä muita lapsia Keniaan turvaan. Sota oli heidän osaltaan ohi. Vihan, koston ja kuoleman läpikäyneet lapset saivat oppia tuntemaan rauhan, toivon ja elämän. Jalista tuli räp-artisti, jonka sanoitukset kumpuavat kristillisestä eetoksesta ja julistavat rauhaa. Emmanuel Jal oli vihainen, turhautunut ja vailla tulevaisuutta ollut lapsi. Se, että oli Emma McCune, joka halusi osaltaan muuttaa maailmaa, pelastaen 150 lapsisotilasta turvaan, muutti näiden lasten elämän toisenlaiseksi. Se mitä ilmeisemmin aloitti myös ketjun, jossa nämä turvaan autetut lapset eivät vain muuttuneet vaan ryhtyivöt muuttamaan osaltaan maailmaa - heistä näkyvimpänä ja tunnetuimpana Emmanuel Jal. Päivän laulun sanat (käännös m

Kuka selittäisi uskon ymmärrettävästi? Olin Hengenmenot-podcastin haastateltavana tässä vastikään. Keskustelimme henkeviä aiheesta luottamus . Yhdeksi avainkysymykseksi tuli, onko usko lahja vai valinta. Kristillinen fraasi on, että usko on lahja. Sitä toistetaan paljon, eikä ilman syytä. On etenkin luterilaisen uskonymmärryksen mukaista, että ihminen vastaanottaa, Jumala antaa - oli kyse uskosta, rakkaudesta, pelastuksesta... kaikesta. Harmoninen teräväpiirtokuva käy kuitenkin rakeiseksi kun myönnetään se tosiasia, että jotkut eivät lahjaa hyppysiinsä saa, vaikka haluaisivatkin. Onko toimituksessa vikaa vaiko vastaanottajassa? Apostolit sanoivat Herralle: "Anna meille vahvempi usko!" -Luuk.17:5- En tinkisi teesistä, jonka mukaan usko on lahja. Mutta onko se sitten vaikeastiymmärrettävä tai monimutkainen? Ajattelen, että usko on kompleksinen kokonaisuus, joka sekoittuu arkeen, liukenee suolan lailla mauksi kokonaisuuteen. Usko liikkuu ajatusten lomassa ja o

Jeesus: "Älkää rukoillessanne hokeko tyhjiä sanoja" Raamatussa rukoillaan paljon. Ilosta, surusta. Johdatusta pyytäen. Jopa Jumalaa suostutellen. Olen itse ollut usein tohkeissani Abrahamin juttelusta Jumalan kanssa (kai sekin rukousta on, vaikkei sitä siinä niin nimetäkään) 1. Moos. 18:23-33, kun hän viekkaasti saa Jumalan muuttamaan alkuperäisiä suunnitelmiaan hivutustaktiikalla. Rukouksessa on kyse isosta asiasta, sillä se on lupa ja lupaus olla suoraan yhteydessä Jumalaan, ilman papillisia tai muita auktorisoituja välikäsiä. Jumala on luvannut kuulla rukoukset, ja ottaa ne vakavasti - ihan jokaisen. "Ihmisiä kokoontui sankoin joukoin kuulemaan Jeesusta ja hakemaan parannusta tauteihinsa. Mutta hän vetäytyi jälleen autiolle seudulle rukoilemaan." Luuk. 5:15-16 Jeesukselle rukous oli tärkeää. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumissa Jeesus mainitsee rukouksen liki parikymmentä kertaa. Kun näitä kohtia tarkastelee tarkemmin, saattaa hämmästyä siitä, mitä Jeesu

Kolme tekstiä viikossa Blogi syntyi hetken mielijohteesta tuottaa henkevää sisältöä verkkoon, kun sitä ei sattuneista syistä pysty nyt kohtaamisissa jakamaan. Kuvittelin, että kalenterin tyhjeneminen tarkoittaa, että aikaa jää luovalle kirjoittamiselle yltäkylläisesti. Ainakaan ensimmäisen viikon osalta näin ei kuitenkaan ollut, ja siksipä päätin harventaa kirjoitusten julkaisua kolmeen kertaan viikossa. Nyt jalo pyrkimys on päivittää biisi kera hartaan sanan tiistaisin , torstaisin ja sunnuntaisin . Näin vältyn liialta hutiloinnilta ja tekstien laatu pysyy sellaisena kuin haluan. Uskon, että blogin seuraajallekin tulee viikon mittaan riittävästi luettavaa ja kuultavaa. Toivottavasti tähänastinen on vastannut tarkoitustaan ja tuottanut makoisia ahaa-elämyksiä tai avannaeet joistain biiseistä/artisteista uusia puolia. Sellaiseen otteeseen pyrin jatkossakin kirjoitusten kanssa. Blogi jatkuu huomenna - pysy kuulolla!

Olisiko Jeesus cool? Jeesukseen liittyy ongelma. Oman kokemukseni perusteella historiallista Jeesusta arvostetaan kautta linjan. Konservatiivit ja liberaalit, kirkkoon nihkeästi suhtautuvatkin. Katoliset, luterilaiset, ortodoksit tai vapaiden suuntien kristityt. Karismaatikot ja tapakristityt. Kaikkien mielestä Jeesus oli kova jäbä, viisas opettaja ja aika jakamattomasti myös Vapahtaja, jonka ristinkuolemalle annetaan luovuttamaton merkitys. "Sun pitäis olla coolein nimi tänään, mut sua ei pidetä minään." Mutta kun historiallisesta Jeesuksesta siirrytään ylösnousseeseen Jeesukseen, niin ihanan rikkumaton yksimielisyys särkyy. Mitä tarkoittaa olla Jeesuksen seuraaja postmodernina aikana? Onko Jeesuksella merkitystä sillä tavalla, että se vaikuttaa jotenkin ihmisten elämään ja toimintaan? On kaksi näkökulmaa: ensinnäkin osalla ihmisistä Jeesus jää auttamatta paitsioasemaan ja toisekseen, he, jotka Jeesusta vankkumattomasti seuraavat, eivät kykene kohtaamaan sitä, että

Antti tekee sitä, mitä muut arastelevat Helmikuussa julkaistu Antti Tuiskun albumi Valittu kansa, oli monelle vaikea tapaus. Ei tiedetty, miten siihen pitäisi suhtautua. Kirkollisissa piireissä mietittiin, onko se rienausta, vai onko hyvä, että Jumalasta puhutaan? Maallisemmissa mietiskelyissä nieleskeltiin yhtä lailla. Valtavirta-artistit laulavat harvemmin hengellisistä teemoista. Jos laulavatkin, niin sävy on silloin usein vakava - ei kepeää disko-poppia kuten Tuiskulla. Antti Tuisku ei kuulu omaan musiikkimakuuni, eikä voimistunut mediahuomio herättänyt kiinnostustani. Itselleni käänne oli, kun levy tuntui herättävän ihmisissä hyvin erilaisia tuntoja. Uteliaisuus voitti, ja annoin albumin soida. Kerrottakoon levystä yleisesti, että minusta se ei suinkaan ole rienaava. Se toki haastaa totutun tavan puhua uskosta ja Jumalasta, sekä etenkin musiikkivideolla äityy aika villiksi symboliikassaan. Mutta loukkaava se ei pyri olemaan. Joku tästä toki voi loukkaantua, enkä sitä mo

Notkeutta ja sietokykyä Roisi Ronin musiikkivideo biisiin Veri vetää itään ei poikkea räp-tyylilajin kuvastosta millään tavalla. Pelkkää kuvaa katsoen ei pystyisi tekemään eroa gospelin ja muun räpin välillä. Taustalla soivan biitin tunnelma on kaukana ylistysmusiikin lempeydestä tai kitaralla säestettyjen nuorten veisujen kodikkuudesta. Sanoituksissa ei väistetä Jeesusta, mutta rinnalla kulkee kieli sekä sanasto, joka jäljittyy ennemmin ostareille ja lähiöihin kuin virsikirjaan tai katekismukseen. "Kamppi ei napannu joten mä lähin itään Ei Jeesus syntyny Jenkkeihi vaan Lähi-Itään." Ville-Savage Kirkkoa on usein moitittu kankeudesta - ja aivan aiheesta. Virallinen kirkko on hidas muuttumaan, ja se on tavallaan jopa sen vahvuus. Kirkko edustaa pysyvyyttä ja ajattomuutta muuttuvassa ja relativistisessa maailmassa. Se muuttuu aikain saatossa, mutta sykli on sukupolvinen. Muutos tapahtuu kehitystä ja maailmaa reflektoiden. Paradigmat murtuvat vasta kun uusi tapa ajatella ja

"Katsokaa taivaan lintuja..." Älkää siis huolehtiko huomispäivästä. Matt. 6:34 Sekä otsikko että sitaatti ovat osa Vuorisaarnan kohtaa, jossa Jeesus neuvoo pyhään huolettomuuteen. Viesti on kaunis, ja kielikuvat taivaan linnuista sekä kedon kukista kielellistä estetiikkaa upeimmillaan. Mutta huolta kantavaa ihmistä ei vakuuteta sillä, että käsketään olemaan murehtimatta turhia. Onko opetus puuta, heinää ja olkea, vai irtoaako sieltä tepsivää troppia huolten riivaamalle sielulle? Idän Ihmeiden mongolialaiset hatut Jeesuksen opetus Matt. 6: 25-34 alkaa mittakaava-kalibroinnilla. Ei pidä kantaa huolta vain materialistisista asioista. Ruoka ja vaatteet eivät kata kaikkea sitä, mistä elämässä on kyse. Jäämällä kiinni näihin seikkoihin, unohtaa miettiä elämää laajemmin. Jumala huolehtii kedon kukista ja taivaan linnuista. Jeesus käyttää klassista juutalaista argumentaatiota qal wachomer (lat. a minus ad majus ). Suomeksi sen voisi kääntää vaikka "pienemmästä suure

Jumalan kuva Päivän biisinä tänään on Anna Puun tulkitsemana Mariskan Mestaripiirros . Laulu on seestynyt ja levollinen veisu Jumalan kuvasta. Kenestä laulu kertoo? Kenellä on omistajuus tulkintaan? Klassiseksi tulkinnaksi on tullut laulaa laulu kastejuhlassa vastasyntyneelle. Syntymän läheisyydestä johtuen on arkijärjellä mitä luontevinta nähdä juuri pienokaisessa luomistyön ihme. Eikä tulkinta ole huono - ei laisinkaan! Kristilliseen ihmiskuvaan istuu hyvin, että jo pieni ihmistaimi on Jumalalle rakas. Arvoa Jumalan silmissä ei lunasteta teoilla, saavutuksilla tai tiedostamisella. Se lapsi, joka vielä ihmettelee kätensä motoriikkaan tai jokeltaa ääniä vailla ymmärrettäviä merkityksiä on kuva Jumalasta. Mestaripiirros.  Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme." 1. Moos. 1:26 Viisas pastori Kari Kuula on esittänyt, että laulu kertoisikin Kristuksesta . Tähän aivoitukseen hän päätyi pohtiessaan laulun loppua: "Jos ne edes kerr

Profeettakirjallisuutta, psalmi vai rukous? Eilinen postaus käsitteli sitä, kuinka paha voi vaania arkisissa tilanteissa. On siis ehdottomasti jaettava tänään laulu pelottomasta enkelistä . Herra Ylpön teksti on Luuranko-albumin avausraita. Teksti on sykähdyttävän vahva, ja voin sanoa, että sanat yltävät jopa Raamatullisiin mittoihin. Raamattu puhuu enkeleistä paljon ja vähän. Paljon siinä mielessä, että ensimmäisen kerran enkelit mainitaan siinä kohtaa kun Aatami ja Eeva häädetään paratiisista. Viimeisen kerran taasen Ilmestyskirjan lopulla, kun Enkeli esittelee Johannekselle taivaasta laskeutunutta uutta Jerusalemia. Tuossa välilläkin enkelit ovat esille useamman kerran, mutta heidän on usein tyytyminen cameo-rooleihin tai tilanteisiin, jossa he ilmoittavat asioita, eivät selitä. Tämän vuoksi enkelit on teologisesti villi aihe. Mitä heistä voi sanoa edes suhteellisen varmasti? Enkeleiden ensisijainen tehtävä on viestinvälitys. Siihen viittaa jo heidän kreikkalainen nimi angel

Marko Haavisto & Poutahaukat - Paha vaanii  Sunnuntain otsikko kirkkovuoden mukaan oli " Jeesus, pahan vallan voittaja ". Otsikko on kiehtova, sillä se luo vahvan vastakkainasettelun. On hyvää, jota Jeesus edustaa, ja on pahaa, jota vastaan Jeesus käy. Minusta on hyvä ratkaisu, että otsikossa puhutaan pahan vallasta eikä varsinaisesti paholaisesta. Jos paholainen kiinnostaa, siitä voi studeerata lisää vaikka täältä. On ilmiselvää, että maailmassa on sekä hyvää, että pahaa. Hyvä on Jumalasta lähtöisin, ja paha... no, se on sitä varjoa, joka lankeaa sinne, mihin Jumalan kirkkaus ei eri syistä yllä. Olisi kuitenkin virhearvio piirtää rajalinjoja maastokarttoihin tai ihmisten saati kansakuntien välille. Hyvän ja pahan rajamaasto on ihmisissä itsessään. Meissä on usein vahva pyrkimys hyvään, mutta myös viheliäinen alttius pahaan. On tärkeä ymmärtää, että syntymäpahoja ihmisiä ei ole. Tuo varjo aina auringosta osan piilottaa Kauneimpiinkin uniin siipinensä liihottaa T

Blogin nimi - Kovia ääniä, hartaita sanoja - viittaa 90-luvulla perustetun gospel-bändi Terapian albumiin. Kovia ääniä vaikeita sanoja iski levyn nimenä kovaa nuorempana. Edelleenkin se mielestäni erinomainen otsikko levylle, mutta myös hyvä kiteytys hengellisen puheen vaativuudelle. Vaikeita sanoja. Kun Jumalasta puhutaan, jäädään aina likiarvoihin. Jeesus puhui paljon Jumalasta ja taivaasta, mutta lähes aina vertauksin ja kielikuvin. Taivas on lastenkaltaisten, koti, suuret pidot, kätketty aarre. Jumala on tuhlaajapojan isä, tuomari, tilanhoitaja, antelias isäntä. Eivät nämä määreet kerro täsmällisesti Taivaasta tahi Jumalasta. Ne aktivoivat meidän mielikuviamme, kiinnittyvät kuviin, joita me ymmärrämme. Jumalasta on papinkin vaikea puhua, kun pitäisi sanoa ymmärrettävästi se, mitä ei tässä elämässä täsmällisesti vielä voi ymmärtää. Onneksi Raamatun vertaukset ovat pääasiassa kestäneet hyvin aikaansa. Ne ovat edelleen ymmärrettäviä ja ilmaisuvoimaisia. Jeesus oli tarinankertoja p

 Creatio ex nihilo Hei sinä blogiini eksynyt verkkovaeltaja! Olet lukemassa blogini ensitekstiä. Blogia, jonka ajatus syntyi kuin tyhjästä - aivan kuten yllä oleva otsikko sen latinaksi kertoo. Viikolla 11/2020 Corona-viruksen vaikutukset muuttivat suomalaisten arkea nopeasti. Alkuviikosta vielä visioitiin kaikkea lähitulevaan - torstaista alkaen moni tapahtuma siirrettiin tai peruttiin ja varotoimet vaikuttivat todennäköisesti jokaisen arkeen jollain tavoin. Varotoimista johtuen seurakunnan kokoava toiminta on jumalanpalveluksia lukuun ottamatta toistaiseksi tauolla. Tämä on luonnollisesti herättänyt meillä Mänttä-Vilppulassa sekä muualla pohdiskelua, miten näissä olosuhteissa voisimme parhaimmin palvella seurakuntaa. "Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt..." (Luuk. 1:3) ... päättänyt perustaa pop up -blogin. Idea syntyi suuremmitta ajatustöittä. Konseptiksi tuumasin, että postaisin joka päivä jonkun artistin tai bändin kap