Samuli Putro - Pienet rukoukset

Jeesus: "Älkää rukoillessanne hokeko tyhjiä sanoja"

Raamatussa rukoillaan paljon. Ilosta, surusta. Johdatusta pyytäen. Jopa Jumalaa suostutellen. Olen itse ollut usein tohkeissani Abrahamin juttelusta Jumalan kanssa (kai sekin rukousta on, vaikkei sitä siinä niin nimetäkään) 1. Moos. 18:23-33, kun hän viekkaasti saa Jumalan muuttamaan alkuperäisiä suunnitelmiaan hivutustaktiikalla.


Rukouksessa on kyse isosta asiasta, sillä se on lupa ja lupaus olla suoraan yhteydessä Jumalaan, ilman papillisia tai muita auktorisoituja välikäsiä. Jumala on luvannut kuulla rukoukset, ja ottaa ne vakavasti - ihan jokaisen.
"Ihmisiä kokoontui sankoin joukoin kuulemaan Jeesusta ja hakemaan parannusta tauteihinsa. Mutta hän vetäytyi jälleen autiolle seudulle rukoilemaan." Luuk. 5:15-16
Jeesukselle rukous oli tärkeää. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumissa Jeesus mainitsee rukouksen liki parikymmentä kertaa. Kun näitä kohtia tarkastelee tarkemmin, saattaa hämmästyä siitä, mitä Jeesus puhuu rukouksesta: hän kehottaa rukoilemaan vihulaisten ja vainoajien puolesta (Matt.5:44), rukoile itseksesi, omissa oloissasi eikä muiden nähdessä (Matt. 6:6) ja hääti kimpaantuneena kauppiaat pois temppelistä, jonka kuului olla rukouksen huone, eikä hälyisä markkinapaikka (Matt. 21:13). Asiayhteydestä irrotettuna hurjin teesi on otsikkoon nostettu kehotus välttää tyhjien sanojen hokemista rukouksessa (Matt.6:7). Tämä siksi, että olisi pakanallista luulla, että Jumala kuulee vain hienot ja pitkät rukoukset.

Jeesus rukoilee paljon, opettaa rukoilemaan ja kannustaa seuraajiaan siihen. Eräässäkin vertauksessa Jeesus toivoo, että olisimme kuin sinnikäs mummo, joka pyynnöillään kiusaa väärämielistä tuomaria, kunnes tämä tekee eukon tahdon - vain että pääsisi tästä eroon (Luuk.18:1-8). Jeesuksen poinnti on, että jos jopa väärämielinen tuomari kuulee lopulta rukoukset, niin paljon enemmän sen tekee ihmisiään rakastava Jumala.
"Jeesus esitti opetuslapsille vertauksen opettaakseen, että aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta" Luuk.18:1
Pienet rukoukset on Samuli Putron uusimman albumin nimikkobiisi. Levyllä, sekä Putron aiemmassa tuotannossa olisi paljon musiikkia, joka ansaitsisi tulla tulkituksi hartaiden sanojen kautta. Tämä valikoitui kuitenkin, koska on tietyllä tapaa hengellisyyttä tihkuvan levyn ankkuri-biisi. Siinä on jotain enemmän kuin vain yksi laulu muiden joukossa olisi.

Laulussa ollaan kirkossa. Kertojaääni kuvaa kirkkotilaa ja jumalanpalvelusta. Kaiken keskellä hän näkee tärkeän ihmisen. Kun laulun kaksi isoa tarinalinjaa ovat Jumala ja lähimmäinen niistä kietoutuu punos, jossa kiteytyy viisaan juutalaisen filosofin Martin Buberin (1878-1965) tunnetuksi tekemä väittämä: Hyvän kohtaamisen edellytys on, että kumpikin kohtaa toisensa kanssaihmisenä. Subjektina, ei objektina. Kun minä ja sinä aidoimmin kohtaavat, on siinä mukana aina myös kolmas - Jumala.
"Minä katson sinua, ja sinä katsot minuun
On välissämme ilmaa ja pienet rukoukset"


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ukkosmaine - Pussailumetsä

SAVE - Soihduksi pimeään

Antti Tuisku - Sit ku me kuollaan