Antti Tuisku - Sit ku me kuollaan

Antti tekee sitä, mitä muut arastelevat

Helmikuussa julkaistu Antti Tuiskun albumi Valittu kansa, oli monelle vaikea tapaus. Ei tiedetty, miten siihen pitäisi suhtautua. Kirkollisissa piireissä mietittiin, onko se rienausta, vai onko hyvä, että Jumalasta puhutaan? Maallisemmissa mietiskelyissä nieleskeltiin yhtä lailla. Valtavirta-artistit laulavat harvemmin hengellisistä teemoista. Jos laulavatkin, niin sävy on silloin usein vakava - ei kepeää disko-poppia kuten Tuiskulla.

Antti Tuisku ei kuulu omaan musiikkimakuuni, eikä voimistunut mediahuomio herättänyt kiinnostustani. Itselleni käänne oli, kun levy tuntui herättävän ihmisissä hyvin erilaisia tuntoja. Uteliaisuus voitti, ja annoin albumin soida.

Kerrottakoon levystä yleisesti, että minusta se ei suinkaan ole rienaava. Se toki haastaa totutun tavan puhua uskosta ja Jumalasta, sekä etenkin musiikkivideolla äityy aika villiksi symboliikassaan. Mutta loukkaava se ei pyri olemaan. Joku tästä toki voi loukkaantua, enkä sitä moiti. Siihen toki auttaa Arto Köykän blogissaan kertoma sitaatti Jaakko Löytyltä: "Nämä ovat vain lauluja, ei sen enempää." Eli jos laulut eivät uppoa, niitä ei kannata sitten kuunnella.

Levyllä on monia biisejä, jotka ansaitsisivat nousta tarkasteluun, mutta otan maisteltavaksi levyn päätösbiisin: Sit ku me kuollaan. Osoittaa ensinnäkin harkintaa kokonaisuuden suhteen, että tällainen laulu päättää levyn. Toisekseen, kuka oikeasti uskaltaa laulaa kuolemanjälkeisestä ajasta tällä tavalla? Karnevalistisesti, ilakoivasti, vailla paatosta?

"Kunnon bailut alkaa sit ku me kuollaan" -A. Tuisku-

Antti itse on kertonut biisin kertovan siitä, että olisi parempi elää ja nauttia elämästä - nyt on sen aika. Minusta se on samalla kiehtova spekulaatio taivaasta. Raamattu puhuessaan Taivaasta viittaa kodikkuuteen (Joh. 14:2) sekä taivaallisiin juhla-aterioihin (Jes. 25: 6-8 ja Matt.8:11). Laulussa viitataan isovanhempien tapaamiseen ja kekkereihin, jossa on ilo pinnassa. Lopussa korostuva lapsikuoro voi olla viittaus siihen, kuinka Jeesus lupasi Taivasten valtakunnan kuuluvan lastenkaltaisille (Mark. 10:14).

 Kuolema on nielty ainiaaksi. Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet ... Sinä päivänä sanotaan: "Tämä on meidän Jumalamme! ... Häneen me kiinnitämme toivomme, iloitkaamme ja riemuitkaamme!" Jes. 25:8-9

Sit ku me kuollaan on soinut taustalla tätä kirjoittaessani. Yritin tunnistaa sen tunteen, joka minulle kappaleesta välittyy. Paikansin tunteen hautajaisiin. Toinen pääasiallisista raamatunkohta, jota siunauksissa käytän on Room. 8:18-21. Sen lopussa on lause: "Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen."

Siitä Antti Tuiskun biisissä Sit ku me kuollaan on pohjimmiltaan myös kyse.