kls. - Ääriviivasi
Kuka selittäisi uskon ymmärrettävästi?
Olin Hengenmenot-podcastin haastateltavana tässä vastikään. Keskustelimme henkeviä aiheesta luottamus. Yhdeksi avainkysymykseksi tuli, onko usko lahja vai valinta.
Kristillinen fraasi on, että usko on lahja. Sitä toistetaan paljon, eikä ilman syytä. On etenkin luterilaisen uskonymmärryksen mukaista, että ihminen vastaanottaa, Jumala antaa - oli kyse uskosta, rakkaudesta, pelastuksesta... kaikesta. Harmoninen teräväpiirtokuva käy kuitenkin rakeiseksi kun myönnetään se tosiasia, että jotkut eivät lahjaa hyppysiinsä saa, vaikka haluaisivatkin. Onko toimituksessa vikaa vaiko vastaanottajassa?Apostolit sanoivat Herralle: "Anna meille vahvempi usko!" -Luuk.17:5-
Ajattelen, että usko on kompleksinen kokonaisuus, joka sekoittuu arkeen, liukenee suolan lailla mauksi kokonaisuuteen. Usko liikkuu ajatusten lomassa ja on joskus kuin tahra, joka ei lähde pesussakaan pois. Metaforia voisi keksiä lisääkin, mutta perusidea on,
että usko ei ole itsenäiseksi kokonaisuudeksi erottautuva osa, vaan lävistää ja tarttuu kaikkeen, mistä tavallinen ihmiselo muodostuu.
Ja kun mä nostan katseeni
Näen hetken Sun ääriviivasi
Ne katoaa kun mä huomaamattani nousen ilmaan
Uskon moniulotteisuus ei poista eikä selitä sitä, miksi joku ihminen ei tahdosta ja yrityksestä huolimatta tunne Jumalan läsnäoloa eikä havaitse uskoa itsessään sillä tavalla kuin toivoisi. Toivon ajatuksen kuitenkin rohkaisevan - oli uskoa runsaasti, nirkkoisesti tai lainkaan - että ehkä usko ei välttämättä löydy, jos vain tuijottaa "uskoa". Usko saattaa löytyä, kun tarkkaa Jumalan ääriviivoja, kuten linkin takaa löytyvä kls-yhtye laulaa. Jälkiä Jumalasta, viitteitä yhteydestä, uskon vahvistuksia saattaa tulla tällä tavoin vastaan. Ne synnyttävät, vahvistavat ja uudistavat uskoa.Mä rukoilen Sua
Enkä huomaa kuinka jo kannat minua
Kommentit
Lähetä kommentti