Kovia ääniä hartaita sanoja

Pahan palkka ei ole takaisinlyönnissä vaan lyömättäjättämisessä "Paha saa aina palkkansa", sanoo vanha sananlasku. Mutta mikä on pahan palkka? Käykö pahantekijälle aina lopulta huonosti? Saako kukin ansionsa mukaan? Raamattu ei ole tästä niinkään varma. Jo alkulehdillä Jumala suojelee veljensä surmannutta Kainia. Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala lupaa, ettei Hän kiroa ihmisiä heidän pahojen tekojensa tähden. Toki Raamatussa myös pahoille tyypeille käy ajoittain huonosti - mutta voidaan osoittaa, ettei teoilla ole suoraa korrelaatiota tekojen hyvyyteen tai pahuuteen. Oikeastaan kun miettii tarkemmin, niin Jeesus vietti paljon aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joihin usein yhdistettiin ikäviä mielikuvia. Huomionarvoista on, että hyvin usein Jeesuksen kohdanneet ihmiset jollain tapaa paransivat tekojaan kohtaamisen myötä. Jotain pahaa tai huonoa tuli hylätyksi. Isä meidän -rukouksesta: "Päästä meidät pahasta" Paha sai palkkansa. Mutta palkka olikin se, että Jee

Voiko rikas pelastua? "Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan" (Luuk. 18:25). Jeesus asettaa lauseellaan reunaehdon, joka tekee rikkaan taivaaseenpääsyn järjellä ajatellen mahdottomaksi. Kuinka moni on näistä sanoista huolimatta koskaan pelännyt iankaikkisen elämänsä puolesta siksi, että tilillä tai kirstussa on rahaa ja elämä kaikin puolin turvattua? Luultavimmin harvat. Raamattu on 66 kirjan kokoelma, joka on syntynyt vuosituhannen kuluessa, ja jossa risteilee sadoittain eri teemoja, jotka nousevat esiin tai painuvat piiloon lukijan sekä kontekstin mukaan. Yksi teema kulkee äänekkäänä liki kaikissa Raamatun kirjoissa, mutta joka volyymiinsa suhteutettuna kuuluu hävyttömän vaimeasti. Raamatussa Jumalan sana asettuu puolustamaan köyhiä, vähävaraisia ja toisten hyvyydestä riippuvaisia. Köyhyys asettaa ihmisen yhteiskunnallisesti riippuvuussuhteeseen. Varallisuus tuo vapautta, itsemääräämisoikeutta ja arvostusta. Köyhyys on tämän

Liian hyviä uskovia "Ei musta oo näihin piireihin, en oo tarpeeks hyvä, ja puhdas ja vaikka tahtoisin ja yrittäisin, katseet kertoo miten mieli on ahdas" Fariseukset ovat saaneet varsin ikävän maineen. Evankeliumit kertovat, että tämä hengellinen maallikkoliike kinasteli usein Jeesuksen kanssa. Kinastelut kärjistyivät kovasanaisiksi riitelyiksi. Lopulta vastakkainasettelu on siin pisteessä, että Jeesus sylkee suustaan sanoja, jotka ovat Luukkaan evankeliumissa saaneet väliotsikon "Jeesus syyttää fariseuksia ja lainopettajia". Ei siis ihme, että Jerusalemiin saapuessaan fariseukset olivat halukkaita saamaan Jeesuksen pois päiviltä. Jeesus kutsui väkijoukon luokseen ja sanoi: "Kuulkaa ja ymmärtäkää. Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos." Silloin opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Tiedätkö, että fariseukset suuttuivat sinuun, kun puhuit noin?" Matt. 15: 10-12 Annetaan

Lemmenlaulu Raamatussa on sisällöltään kepeä, mutta merkitykseltään painava Mitä on raamatullisuus? Sana tulee vastaan kirkollisissa piireissä aika ajoin. Sille ei ole mitään virallista määriltemää, mutta yleisimmin sitä käytetään puhuttaessa tietynlaisesta raamantun tulkinnasta . Näin käytettynä sana on kankean notkea. Kärjistäen voisi sanoa, että Raamattu taipuu sopimaan tiettyyn käsitykseen kirkosta, uskosta ja ilmoituksesta. En tarkoita moittia sitä, että Raamattua tulkitaan, koska sitä tekee jokainen, joka kirjaan perehtyy. Raamattua ei voi lukea neutraalisti, vailla esiymmärrystä ja omaa tulkintahorisonttia. Mutta raamatullisuus-sanan omimisesta ja suoranaisesta väärinkäytöstä moitin. Sille sanalle ei kuulu omistajuutta, ja siksi miltei toivoisin, että Suomen kielestä sana katoaisi. Raamatullisuus on ansa, jossa luullaan ymmärretyn koko Raamatun moninaisuus, vieläpä kovin simppeliksi konseptiksi redusoituna. Siitä tehdään lukuohje, jonka mukaan luetaan sitten kaikki muukin

Pääsiäinen on valokatkaisija, se sytyttää valot Pääsiäinen on kirkkovuoden jykevin maamerkki. Ensimmäiset viitteet siihen on jo sydän talvella, kun kirkkovuodessa vietetään paastoa edeltäviä sunnuntaita. Paastonaika alkaa useimmiten helmikuussa, ja kestää 40 päivää. Hiljainen viikko on paastoajan dramaturgin huipennus. Joka päivälle on pala kertomuksesta, josta muodostuu pääsiäiskuva. Pääsiäinen loistaa valkoista väriä, mutta sen voi ymmärtää kirkkaimmin vasta kun sen asettaa pitkän paastonajan kulminaatiopisteeksi. Pääsiäistä seuraa pääsiäisaika - 40 päivää helatorstaihin, ja siitä kymmenkunta päivää helluntaihin. Pääsiäinen peittää lavean ajan vuodenvaihteen tietämiltä kesän korville asti. Sen lisäksi, että kirkkovuodessa kulkee yhteisöllinen muutosmatka paastoonlaskeutumisesta, katumusajan kautta iloon, on se samalla yksittäiselle ihmiselle mahdollisuus käydä omaa sisäistä matkaa. "Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaiseksee

Maan alimmat paikat - check! " Eikö se, että hän [Kristus] nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin ." (Ef. 4:9) Missä sijaitsevat maan alimmat paikat? Kuolleenmeren ranta? Afrikan hautavajoama? Baikal-järven pohja, vai peräti Mariaanien hauta? On hyvin helppo tunnistaa, että Efesolaiskirje ei puhu mistään fyysisestä paikasta kun se kertoo Kristuksen tulleen maan alimpiin paikkoihin. Mutta mistä sitten on kyse? Mihin Kristus korkeuksistaan laskeutui? Minua on vuosia puhutellut tuo maan alimmat paikat. Olen itse ymmärtänyt sen niin, että Hän tulee sinne, missä ei jakseta tai pystytä ajattelemaan kovin hurskaasti Jumalaa. Siellä missä pienlapsi-perheen arki ei taivu kirkkokäyntiin. Missä velkasaneeraus estää kuukausilahjoittamiset yleviin kohteisiin. Missä masennus näkyy viiltoina ranteissa eikä siksi kehtaa nostaa käsiä ylistykseen - kun ei muutenkaan tunnu aiheelliselta kiitellä oikein mistään. Tämän lisäksi mo