SAVE - Soihduksi pimeään

Pääsiäinen on valokatkaisija, se sytyttää valot

Pääsiäinen on kirkkovuoden jykevin maamerkki. Ensimmäiset viitteet siihen on jo sydän talvella, kun kirkkovuodessa vietetään paastoa edeltäviä sunnuntaita. Paastonaika alkaa useimmiten helmikuussa, ja kestää 40 päivää. Hiljainen viikko on paastoajan dramaturgin huipennus. Joka päivälle on pala kertomuksesta, josta muodostuu pääsiäiskuva. Pääsiäinen loistaa valkoista väriä, mutta sen voi ymmärtää kirkkaimmin vasta kun sen asettaa pitkän paastonajan kulminaatiopisteeksi. Pääsiäistä seuraa pääsiäisaika - 40 päivää helatorstaihin, ja siitä kymmenkunta päivää helluntaihin.


Pääsiäinen peittää lavean ajan vuodenvaihteen tietämiltä kesän korville asti. Sen lisäksi, että kirkkovuodessa kulkee yhteisöllinen muutosmatka paastoonlaskeutumisesta, katumusajan kautta iloon, on se samalla yksittäiselle ihmiselle mahdollisuus käydä omaa sisäistä matkaa.

"Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa." Fil. 3:10

Paastonaika kutsuu luopumaan turhasta, järjestelemään tärkeysjärjestyksiä ja pohtimaan oman elämän kokonaisuutta. Mikä on hyvin ja hyvää - mikä tarpeetonta ja jopa haitallista. Eikä kyse ole yhden iltapäivän mietinnöistä. Paastonaika antaa mahdollisuuden pitkäkestoiselle ja hauduttelevalle mietinnälle.

Luterilaisuudessa olemme nohevia paastonajan surkuttelijoita. Osaamme laskeutua paastoon ja kulkea alatien kristittyinä leuka rinnassa hiljaisen viikon murheeseen samaistuen. Mutta pääsiäinen ei vaihda vain liturgista väri violetista ja mustasta valkoiseen. Sen kuuluisi vaihtaa sieluntolakin toiseksi. Harmillisesti monen elämässä pääsiäinen päättyy tiistaihin, jolloin arki palaa pitkän viikonlopun jäljiltä uomiinsa.

Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Room. 14: 17

Pääsiäisen rukouksissa pyydetään että pääsiäisen ilo meissä todistaisi ylösnousemuksesta. Pääsiäinen olisi soihtu, joka sytyttäisi kristityt valaisemaan maailmaa, ja olemuksellaan loistamaan evankeliumia ihmisille. Kuinka oppisimme eläytymään pääsiäisen jälkeisiin viikkoihin yhtä antaumuksella kuin pääsiäistä edeltäviin viikkoihin?

Päivän biisinä on SAVEn Soihduksi pimeään. Se kertoo kutsusta hyvällä, valolla ja ilolla edistää ilosanomaa maailmassa. Siitä Jeesus myös toivoi seuraajansa tunnettavan: "Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa." (Matt. 5:16)

"Me ollaan roihuksi yltynyt kipinä, Mennään soihduksi keskelle pimeää!"

Aivan kuten paasto kesti 40 päivää, nyt helatorstaihin on sama aika edessäpäin. Voisiko edessä olla käänteinen paastonaika? Ottaisimme rukouksen sydämelle, ilon kasvoille, kädet käyttöön hyvää varten. Eläisimme arkea tavallisesti, mutta ylösnousemuksen filtterin läpi katsottuna. Maailman Vapahtaja on voittanut kuoleman, ja meidän osamme on säihkyä tätä suurta uutista.

Maailma huutaa huoliaan, kaikki muuttaa muotoaan /
Kun tänään pudotaan, todellisuuteen seuraavaan /
Kun on pimeys valloillaan, kuka pelastaisi maailman? /
Ja me olemme valo, me olemme valo