Ukkosmaine - Pussailumetsä

Lemmenlaulu Raamatussa on sisällöltään kepeä, mutta merkitykseltään painava

Mitä on raamatullisuus? Sana tulee vastaan kirkollisissa piireissä aika ajoin. Sille ei ole mitään virallista määriltemää, mutta yleisimmin sitä käytetään puhuttaessa tietynlaisesta raamantuntulkinnasta. Näin käytettynä sana on kankean notkea. Kärjistäen voisi sanoa, että Raamattu taipuu sopimaan tiettyyn käsitykseen kirkosta, uskosta ja ilmoituksesta.

En tarkoita moittia sitä, että Raamattua tulkitaan, koska sitä tekee jokainen, joka kirjaan perehtyy. Raamattua ei voi lukea neutraalisti, vailla esiymmärrystä ja omaa tulkintahorisonttia. Mutta raamatullisuus-sanan omimisesta ja suoranaisesta väärinkäytöstä moitin. Sille sanalle ei kuulu omistajuutta, ja siksi miltei toivoisin, että Suomen kielestä sana katoaisi.

Raamatullisuus on ansa, jossa luullaan ymmärretyn koko Raamatun moninaisuus, vieläpä kovin simppeliksi konseptiksi redusoituna. Siitä tehdään lukuohje, jonka mukaan luetaan sitten kaikki muukin sisältö. Raamatullisuuttaan korostava harvoin on antanut varkaalle sitä, minkä rosvo jätti ottamatta (Matt. 5:40), myy omaisuutensa ja jakaa rahat köyhille (Luuk. 18:22) tai rakastaa sydämestään vihamiehiään ja on valmis rukoilemaan heidän puolestaan (Luuk. 6:35), vaikka nämä ovat suoria sitaatteja Mestarin suusta, eikä niihin sisälly mitään nonsoleeraavia sivulauseita.

Klassisesta raamatullisesta lukutavasta on kenties eniten osumaa saanut Vanhan testamentin kirja, joka tunnetaan Laulujen lauluna (entinen Korkea veisu). Se on lyhyt, vuoropuhelun muotoon tehty kertomus kahdesta nuoresta rakastavaisesta. Siis sitä kirja on yksinkertaisuudessaan. Monille ei vain ole kelvannut se, mitä kirja itse antaa ymmärtää olevansa.
"Ei odottaa nyt voi kauempaa
linnut mut luoksesi johdattaa"
Laulujen laulua on kuvattu Kristuksen ja seurakunnan vertauskuvana. Laulussa mainittua puutarhaa vertauskuvana paratiisiin. Kirjaa on pidetty ylistyksenä avioliitolle. Sallittuja sekä johdettavissa olevia tulkintoja kirjasta - mutta vain tulkintoja. Kirja itsessään ei anna viitteitä ylevän hengellisiin vertauksiin. Se on laulu rakkaudesta. Siitä kun kaksi ihmistä tuntevat vetoa toisiinsa ja ilmaisevat sen kauniisti, aistikkaasti ja eroottisesti.
"Hänen vasen kätensä on pääni alla, hänen oikea kätensä hyväilee minua.
Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!" Laul.l. 8: 3-4
Minulle Laulujen laulu on verraton muistutus, että kun Jumala sanassaan ilmoittaa itsestään, kaanoniin mahtuu rohkea ja ilmaisultaan rikas rakkausveisu. Sen ensisijainen viesti on, että tätäkin on elää ihmisenä Jumalan maailmassa. Jumala ei vain salli, vaan tahtoo, että täällä rakastetaan näkyvästi, palavasti ja fyysisesti. Oikein liikuttaa, että vuosituhantinen kirjoitus on vieläpä rakkaudessaan hyvin tasa-arvoinen.

Päivityksen lauluna on Ukkosmaineen Pussailumetsä. Se on kuin Laulujen laulu. Rakkauden kihelmöintiä. Ihastumista ja lempimistä. Idyllisessä luonnossa tapahtuva kohtaaminen, jossa lemmenleikki saa eläimet sulkemaan silmänsä. Kun laulu puhuu pussailusta ja rakastelusta, sitä ei ole ajateltu vertauskuvaksi uskossa ilmenevästä platonisesta jumalasuhteesta. Pelkkä ajastuskin tuntuisi höpsöltä.
 "Ja kun mä vieressäs maata saan,
viel' hiukan lämpimällä nurmella
saan olla maailmalta rauhassa
ja tahdon sua aina uudestaan"

Laulujen laulua luetaan todella harvoin kirkossa. Ja niin on ihan hyvä. Se aistillisuus ei ehkä sopisi jumalanpalveluksiin ja tulisi kiusaus hakea kömpelöitä vertauskuvia. Mutta raamattupiireissä ja itsenäisessä raamatunluvussa kirjan sivuille kannattaa pysähtyä. Miettiä, että raamatullisuus, joka kattaa uskottavasti Pyhän kirjan sisällön, ei punastele hehkuvan rakkauden kuvausta. Tämä kirja ei puhu rukouksesta vaan pussailusta. Tämä kirja ei odota iankaikkisen elämän aamua vaan rakkaan kanssa vietettävää yötä.
Neito: "Tule, rakkaani! Tule kanssani kedolle, tule hennapensaiden keskelle yöksi!
Aamulla lähdemme viinitarhoihin katsomaan, joko viiniköynnös versoo ja nuput aukenevat, joko kukkii granaattiomenapuu. Siellä annan sinulle rakkauteni.
Lemmenmarjat levittävät tuoksuaan, kaikki herkut ovat tarjolla ovellamme, uudet ja vanhat. Rakkaani, sinulle ne olen säästänyt!" Laul.l. 7:11-13

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SAVE - Soihduksi pimeään

Antti Tuisku - Sit ku me kuollaan