Apulanta - Ravistettava ennen käyttöä

Moderni synnintunnustus

Jumalanpalvelus on monella tapaa hyvin vastakulttuurinen ilmiö. Välillä kuulee juttuja, että jumalanpalvelusta pitäisi uudistaa niin, että siitä tulisi puhuttelevampi nykyihmiselle. Kannatan jumalanpalveluksen kehittämistä ja suhtaudun suopeasti moniin kokeiluihin. Mutta maltilla ja harkiten! Sillä jos jumalanpalvelus menettää vastakulttuurisen luonteensa, se tekee itsensä turhaksi, eikä siitä silloin jää olemaan mitään, mitä tarvitsisi säilyttää muuta kuin kulttuurihistoriallisena muistona.

Otan tämän teesin tarkasteluun synnintunnustuksen näkökulmasta. Jumalanpalveluksen alussa oleva synnintunnustus on nimittäin tekona hävyttömän rohkea. Missä muussa tilanteessa ihminen saa ääneen sanoa olevansa syntinen? Saa sanoa, että on tehnyt väärin, ja häpeää sekä katuu sitä? Ei missään - tai ainakin silloin ottaa sosiaalisen riskin.

Jumalanpalvelus alkaa aina sillä, että yhdessä käännytään Jumalaa kohti (itsekin todella käännyn alttaria kohti, sillä kehonkieli on myös symboli ja rukousta sellaisenaan). Sanotaan yhdessä sanat, joissa suorasukaisesti tehdään yleinen synnintunnustus... "Olen syntymästäni saakka ollut syntinen ihminen..." Vaikka kieli on vanhaa, se on myös vahvaa. Se ei turhenna eikä selittele. Se on usein raadollista tilitystä siitä, mikä minussa on perin juurin vialla. Kun synnintunnustuksen sanoja lausuu ajatellen, jää siinä ihminen kelvottomaksi syntitunkioksi.

Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? Ps. 130: 3

Nyt tarkkana! Jos jumalanpalvelusta uudistetaan - käyttäen esimerkkinä synnintunnustusta - vanhahtavuudesta voidaan luopua, kunhan ei menetetä vahvuutta. Uusia sanoja pitää löytää, jotta sanat koskettavat ihmisten tuntoja. Mutta uudistus ei saa vesittää sitä, mikä synnintunnustuksessa on olennaista - katumusta, synnintuntoa, armontarvetta. Jos sivulause vapauttaa vastuusta tai liennyttää syntisyyden, ei sitä seuraava synninpäästö maistu miltään. Ollaan menetetty se, mikä on vastakulttuurista, kapinallista ja ainutlaatuista.

Olen ihastunut Apulannan Ravistettava ennen käyttöä -biisiin. Se on tekstiltään vereslihainen synnintunnustus. Ei jää epäselväksi, että laulun kertojaääni on havahtunut omaan tuskaansa ja heikkouteensa. "Minussa on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa". Ei mikään yksittäinen huti tai harmiton moka. Perustavanlaatuinen vinouma.

Joskus aion
Vielä kääntää kelkkani
Ja tehdä korjausliikkeen
Aion parantaa
Kaikki tehdyt vauriot
Melkein uskon itsekin

Jo laulun nimi - Ravistettava ennen käyttöä - pitää sisällään suuren hengellisen väittämän. Onko vasta synnintuntoon ravistettu ja elämässä pumpulista pudonnut valmis käytettäväksi? Tarvitsemmeko enkelin tukistamaan tai taklaamaan meistä turhat luulot pois, jolloin vasta vastentahtoisesti ymmärrämme tolamme ja alamme elää niin, että vain Jumalan armo antaa toivoa sekä merkitystä?

 Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini.
 Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle. Ps. 139: 23-24

Yksi seikka Apulannan ansiokkaasta virrestä (sillä metalli-versio virrestähän tämä laulu on!) kuitenkin puuttuu. Aivan viimeiseen riviin asti se noudattaa vuosisataista synnintunnustusperinnettä. Vain viimeiset rivit puuttuvat. Synnintunnustus jää lohduttomaan limboon, jos se ei edes arasti ano lopussa armoa, vaikkapa näin: "Jumala, armahda minua Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden."

 Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?"
"Ei, herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." Joh. 8: 10-11

Ravistettava ennen käyttöä -biisi on malliesimerkki, miten jumalanpalvelusta sekä hengellistä kieltä tulee uudistaa. Uskon, etä Toni Wirtasen sanoituksiin moni nykyihminen pystyy samastumaan. Keikalla suuri väkijoukko huutaa yhdessä synnintunnustustaan pimeässä keikkatilassa. Se on huuto, joka kirkon tulee kuulla. Sillä siinä kuuluu, että jumalanpalvelusta tarvitaan edelleen kipeästi ja palavasti.

ps. Laitoin tarkoituksella kappaleesta lyriikkavideon varsinaisen musiikkivideon sijaan. Kun kuuntelet, niin lausu tai puhu sanoituksia laulun sijasta. Huomaatko miten kohtikäyvä teksti onkaan?